Vartti.fi

Yksi helppo ratkaisu

On järjestää tekemistä koulun jälkeen. Esim. harrastustoimintaa koulussa. Rahastahan tässäkin on kyse.. Ei saa maksaa valtiolle sen järjestäminen. Kansalaisen pitää järjestää. Pulkkamäki tällä hetkellä olisi loistava ratkaisu. Vain pari valvovaa silmää tarvitaan tuohonkin...

iltapäivähoito

kyllä ehdottomasti pitäisi päästä,ovathan 8v.lapset aivan liian pieniä olemaan yksikseen kotona kolun jälkeen monta tuntia,ennen kuin vanhemmat pääsevät töistä kotiin.onhan lapsilla turvallisempi olo,kuin yksin kotona.

tottakai

että työttömät vahemmat pääsee vetää päiväkännejä

Money talks

Totta kai olisi helppo sanoa, että totta kai pitää. Tämän ainakin pitäisi koskea vain niitä lapsia, joiden molemmat vanhemmat (tai yh-tapauksissa ainoa) ovat töissä. Mutta kun kaikki maksaa, niin mistä nämä rahat otettaisiin pois? Ei taida varsinkaan nykyisessä taloudellisessa tilanteessa olla kaupungin kassassa paljon ylimääräistä rahaa. Ja kuka on valmis maksamaan enemmän veroja tällaisen, sinänsä hyvän asian vuoksi?

Ei

Onkos nykyajan lapsetkin uusavuttomia? Mä olin 50 luvulla viisvuotiiasta alkaen ensin yksin kotona mummin kuoltua ja sen jälkeen koko kouluajan, tuntien jälkeen joko yksin tai pihalla kavereiden kanssa. Kuinka se nykyään on niin vaikeaa:?

EHDOTTOMASTI KYLLÄ

Tokaluokkalaiset ovat aivan liian pieniä olemaan yksin kotona, joka voi olla kestoltaan viisikin tuntia, ennenkuin vanhemmat tulevat kotiin. Maksu täytyy olla sen mukainen, että toimintaa voidaan pitää yllä. Välipalan saaminen on myös tärkeä asia. On myöskin liian paljon vaaroja kahdeksen vuotiaan yksin ollessaan kotona ja erityisesti tuon ikäinen lapsi ei osaa toimia, jos jotain vakavaa tapahtuu. Henkisen kehittymisen kannaltakin ehdottomasti puollan koulupäivän jälkeistä iltapäivätoimintaa myös tokaluokkalaisille.

Tottakai!

Tottakai pitää päästä!! Jos vaihtoehtoina on himassa kököttäminen tai julkisilla paikoilla maleksiminen. On sitäkin nähty, että pikkulapset maleksii Kannelmäen juna-asemalla ja polttaa tupakkaa.

Tietysti

Asia on meille ajankohtainen ensi vuonna, lapsi on nyt ekalla luokalla. 8-vuotias on todella pieni viettämään aikaa yksin kotona ja ilman muuta ip-hoitoa tulee järjestää. Samalla saavat kavereitten kanssa viettää aikaa. Toinen vaihtoehto olla sisällä yksin koulun jälkeen ja pelailla pleikkaa tai katsoa telkkaa... Olen valmis jopa maksamaan tuosta ip-hoidosta enemmän kuin nykyisen välipalahinnan. Ärsyttää että 15 vuotta hoettu säästöjä vaikka tässä välissä ollut todella nousukausi. Jos ei julkishallinnolla nyt ole rahaa niin koska sitten?

Ehdottomasti

Olen vaikka valmis maksamaan siitä että 8-vuotias lapseni pääsee ip-hoitoon!

no joo

Olen itse ollut ekalla luokalla,kun jouduin viemään kaksi nuorempaa tarhaan kouluun mennessäni.Tokalla luokalla ollessani jouduin olemaan pikkusiskoni kanssa kaksistaan iltäpäivät kotona,kun äitimme oli töissä.Ollessani kolmannella hoivasin ekaluokkalaista pikkuveljeäni ja tokaluokkalaista siskoani koulun jälkeen kotona kunnes äitimme pääsi töistä.Onneksi silloin ei ollut maailma näin paha.Nykyisin tokaluokkalaiset ei halua mennä ip-hoitoon vaan suoraan kotiin.Kyllä ennenvanhaan pärjättiin kun oli pakko, ja kaupassa oli tili josta sain haettua aina syötävää jos tarve vaati.Taitaa nykyiset vanhemmat olla uusavuttomia kun lapsistakin tulee sellaisia.

Ehdottomasti kyllä

Lapsen ei pitäisi joutua olemaan yksin kotona! Sillä ei ole mitään tekemistä uusavuttomuuden kanssa, johon jotkut ovat vedonneet. Suurin osa meistä ovat lapsena joutuneet olemaan kotona yksin päivittäin, mutta ei se tee asiaa yhtään sen oikeutetummaksi, varsinkaan nykypäivänä. Maailma on sairas. Ihanteellisinta olisi, että vanhemmat voisivat olla kotona, kun lapsi tulee koulusta. Valitettavasti se ei kuitenkaan ole mahdollista, koska koulupäivät ovat hyvin lyhyitä ja työssä pitää käydä. Iltapäiväkerhot maksullisiksi ja kerhot tarkoitettu pääasiallisesti työssäkäyvien lapsille.

Vähän kummallisia

Kummallisia kommentteja täällä, "uusavuttomuutta" ym. Miksi pitäisi tukea lapsen yksinoloa? Onko se joku hyve täällä Suomessa, jossa ihmiset masentuvat ja tekevät itsemurhia eniten koko euroopassa. Kaikille lapsille tulisi olla mahdollisuus iltapäivätoimintaan ja yhdessäoloon muiden kanssa. Lapseni on nyt ekaluokkalainen ja minä maksan tästä hoidosta ja maksan mielelläni. Tätäkään ongelmaa ei olisi kun koulu olisi rakennettu toisin. Taideaineita ja harrastekerhoja iltapäivään ja pidemmät koulupäivät, kuten muualla maailmassa.

Ei!

Jos lapsi on epäkypsä ikäisekseen eikä opi pärjäämään, voivat vanhemmat hankkia hoitopaikan hänelle. Täällä töissä ihmettelee näitä kännykkäohjattavia lapsia, lapset soittelevat kymmenenkin kertaa päivässä vanhemmilleen. Miten ihmeessä me ja meidän lapset pärjäsivät ilman eskaria, iltapäivähoitoja ja kännyköitä. Mielestäni lapsia holhotaan ihan liikaa. Olen 50-luvun nelilapsisesta perheestä ja itselläni on neljä aikuista lasta, joten jonkun verran omakohtaista kokemusta on.

Tarpeen mukaan

Meidän 8v. ei menisi sinne väkisinkään, mutta jos pelkäisi yksinoloa kotona, olisi ip-kerho hyvä vaihtoehto. Telkkarista tulee nykyään kaikkea sontaa jo iltapäivällä, kavereita ei ole enää joka talon kulmalla niinkuin joskus 50-luvulla, kauas ei voi laittaa kävelemään vilkkaan liikenteen takia (vrt taas 50-luku) eikä sisaruksistakaan ole vielä seuraksi, joten jos lapsi sanoisi ettei halua olla yksin kotona, niin eipä siinä paljon vaihtoehtoja olisi. Täällä Kuopiossa ainakin ip-kerho on maksullinen, joten ihan "huvikseen" sinne tuskin kukaan lapsia laittaa. Itse kannatan myös aikaisemmin mainittuja kerhoja ja taideaineita, koulussahan olisi tyhjää tilaa tuntien jälkeen eikä sitten tarvitsisi illalla enää yhteistä aikaa tuhlata harrastuksiin, jos lapsi voisi koulussa puuhata mielekkäitä harrastuksia iltapäivisin. Tuskin kuvaamataidon, musiikin tai vaikka askartelun tai astrologian - tai miksei vaikka liikunnan - järjestäminen veisi kuntia konkkaan, harrastuksille pieni kk-maksu ja omat eväät mukaan.

Iltapäivähoito - ei yksin kotona!

Alle 12-vuotias lapsi ei saa olla yksin kotona kuin korkeintaan pieniä hetkiä. - Kun omat lapseni olivat tuossa iässä, pelkäsin työssäollessani, miten he pääsevät kotiin ja miten siellä aikaansa viettävät. Vahinkojakin sattui puhumattakaan mielekkäästä tekemisestä. On varmasti turhempiakin säästökohteita! Nuoria työntekijöitä löytyy varmasti kohtuu palkalla leikittämään ja askartelemaan lasten kanssa.

ei

Olen itse 80 ja 90 luvun Espoolainan lapsi, leikin kavereiden kanssa talon takana metsikössä, ei tarvinnut kotona olla ja möllöttää, nykyään löytyy mielekästä tekemistä tietokoneella, itse pelaan world of warcraftia nykyään.

Ehdottomasti iltapäivähoitoon

Lapseni on tokalla eikä ole saanut paikkaa iltapäivähoidosta. Hän pelkää olla yksin kotona ja silloin harvoin kun siihen suostuu on tullut tehtyä luvattomuuksia, eli leikittyä tulella. Siitä säikähtäneenä en ole enää antanut olla yksin kotona vaan olen uhrannut oman opiskeluni ja siirtynyt kotivahdiksi. Koulupäivä on naurettavan lyhyt tokaluokkalaisella, joka päivä 8-12.

Kyllä jos tarvetta on

Ehdottomasti tapauskohtainen juttu. Kyllä meillä vanhemmilla on turvallisempi olo kun tokaluokkalaisella on joku aikuinen turvana. Kaikia ei siihen tarvetta ole, eikä lasta pidä mielestäni luokitella epäkypsäksi, jos ei halua olla yksin kotona. Kyse ei ole epäkypsyydestä vaan aikuisen tarpeesta, joista monet 50- 60 luvun lapset vain haaveilivat. Katkeruusko estää tarjoamasta nykyajan lapsille sitä turva, jota vaille itse on jäänyt????? Nykyään ajat ovat toiset kuin 50 luvulla - Haloo nyt eletään 2000 lukua ja vaarat/houkutukst ovat aivan toistaluokkaa kun 50-luvun namusedät, jotka tuntuivat olevan ainoita uhkia lapsen elämässä. Mitä useampi lapsi perheessä 50-luvulla oli sitä enemmän ne hoitivat toinen toisiaan. Pitää ottaa huomioon myös yksilapsiset perheet, joissa voi olla myös yksinhuoltajaäiti tai -isä, tuolloin voi lapsen päivästä tulla kohtuuttoman pitkä ilman aikauisen tukea.


Lasten hyvinvoinnissa ei pidä säästää - otetaan se pois meiltä aikuisilta

kyllä

jos vanhemilla pitkät päivät ja vuorotyö mutta se vaati että on päteviä ja tarpeksi valvojia iltapäiväkerhossa

Varmasti

Pysyvät kurissa ja nuhteessa

kyllä

se on vanhempien ei yksistään lapsen omien vanhempien yksi tehtävä pitää huolta lapsesta, naapurimaassa ruotsissa tämä on tajuttu jo yli 20 vuotta sitten , ei kukaan halua olla yksin , voi tehdä ne läksyt ja muita juttuja porukalla syödä pieni välipala odotellessa vanhempia. se on sitä jotakin.

Riippuu lapsesta

ovat kaikki erilaisia. Tyttäreni ei halunnut mennä ipkehoon, ekaluokallakaan.
( ei ollut koulukiusattu ).
Sai tarpeekseen metelistä ja ohjatusta toiminnasta. Oli mieluummin yksin tai jonkun ystävän kanssa kotona. ( ilman nettiä ).
Toiset tarvitsevat seuraa ja toimintaa, hyvä olisi olla vaihtoehtoja.
Jotkut vaan ei osaa olla yksin, niin lapset kuin aikuisetkin.
Ihan normaali ihminen tytöstä kasvoi, sosiaalinen ja työelämässä kiinni heti valmistumisen jälkeen.
Mikään ei todellakaan ole yksiselitteistä, tilaa ja rahaa pitää löytyä lasten tarpeisiin.

Iltapäiväkerho tai puisto?

Ainakin Helsingissä varsinaisia iltapäiväkerhoja on tosi harvassa eli kerhoja joissa lapset ovat ohjaajan vastuulla ja katsotaan perään toisin kuin puistoissa jossa koululaisten iltapäivätoiminta on sellaista että siellä ollaan "vapaana" eli ohjaajat eivät laske ketä on paikalla ja ketä ei eli voi karata ja poistua omille teilleen koska huvittaa. Tällainen puisto toiminta kuitenkin riittää hyvin tokaluokkalaisille mielestäni. Ihmettelen kun joku tuolla mainitsi että kaikille ekaluokkalaisille on paikka iltapäiväkerhoissa? Näin ei ole varmaankaan koska nämä kerhot ovat tosi harvassa tai alueella voi olla vain yksi kerho jossa on parikymmentä paikkaa. Moni taitaa sekoittaa iltapäiväkerhot puistotoimintaaan.

Ikävä maailma

Kylläpä te olette luomassa pelokasta maailmaa, kun ihmiset opetetaan pelkäämään itseään ja omaa seuraa jo pienestä lähtien. Tämä varmaan selittääkin osittain sen, miksi niin monet pysyvät vielä tänä päivänä väkisin täysin epäterveissä suhteissa ja valitsevat mieluummin hyväksikäytön kuin oppivat olemaan ja tekemään itsekseen. Kiitos vastauksista, ymmärrän nyt paremmin miksi ympärilläni on aina laumasieluja, joilla ei ole ikinä yhtään omaa ajatusta tai mitään originaalia panosta yhtään mihinkään.

Mielestäni iltapäivähoito kuuluisi kaikille...

Aina ysiluokalle asti ja pakollisena.Moni pahanteko jäisi kokonaan pois.

Ehdottomasti pitää

Tokaluokkalainen on niin pieni vielä, että jos ei kotona ole ketään paikalla, aivan ehdottomasti pitäisi päästä.

voi teitä uusavuttomia

mistäköhän johtuu, että nykyään lapset opetetaan vaatimaan jatkuvaa hoitoa, miten vanhemmat luulevat saavansa lapsia "maailmalle" eihän ne pärjää hetkeäkään ominavuin. Otan esimerkin, mulla on yksi tuttava jonka 18v poika halusi muuttaa omaan asuntoon, ei siinä mitään ajattelin, että nythän poika oppii huolehtimaan itsestään, mutta mitä vielä, äiti käy joka päivä, vie ruokaa siivoaa, ulkoilluttaa pojan koiran ja kaiken hän tekee oman työnsä ohella ja poika on kotona työttömänä, menisi edes kouluun.

Iltapäivähoitoa kyllä!

Iltapäivähoidon mahdollisuutta olisi tarjottava vielä 2. luokkalaisillekin, joista suurin osa joutuisi olemaan kotonaan yksin koko iltapäivän. Jos iltapäivähoidon saamista kustannussyistä halutaan rajoittaa, voi sen tehdä vanhempien työssäoloehdon mukaan.
Koulupäivät ovat 2.luokkalaisilla vielä niin lyhyitä ja vanhempien työpäivät yleensä pitkiä, että yksinoloaikaa jää liikaa. Ennen vanhaan on voinut lähettyvillä olla isovanhemmat ja ehkä enemmän kotivanhempiakin eivätkä koulumatkan vaarat yhtä raakoja.
Iltapäivähoito on myös hyvä paikka ehkäistä väärille poluille joutuvia lapsia, ehkä myös tarjota iltapalaa lapsille, jotka eivät kotona saa ruokaa.

Toinen vaihtoehto on pitää koulupäivät täynnä toimintaa ja pitkinä, vapaamuotoisina toimintatunteina kuten joissakin maissa on tapana. Koulu tavallaan jatkaa silloin päiväkodin toimintamallia ensimmäisillä luokilla.
Rahoitusta on leikattu niin paljon myös koulun kerhotoiminnasta, että siitä ei ole apua iltapäivän tekemisiin.

Eikä tämä ole uusavuttomuutta, 8-vuotiaan ei tule olla itsenäinen aikuinen.

ei

ei tarvitse

Ei

Ei missään nimessä tarvitse.

Lapset on niin yksilöllisiä, paha sanoa. Tuntuu noita perässävedettäviä olevan kuitenkin aika paljon, hyvä ettei käydä vielä 8-vuotiaana peppu pyykimässä vessassakäynnin jälkeen. Lukuvuonna 96-97 olin tokalla ja vietin iltapäivät yksin tai yhden luokkakaverin kanssa joko kotona tai kaverin luona. Meitä oli kyllä opetettu, että leivät on tehty valmiiksi jääkaappiin joten hellaan/tuleen yms. ei mennä koskemaan.

Mut silloin ei ollu kotona tietokonetta, josta olis kaiken maailman soopaa päässy kattomaan. Talvella mentiin pulkkikseen ja muulloin leikittiin meidän tai kaverin pihalla. Nykyään lapsia ei jostain syystä paljon ulkosalla iltapäivisin näy? Lasten pitäis kuitenkin ton ikäsinä 2h päivässä liikkua ulkoilun merkeissä...

Tarpeen mukaan

Olemme kaikki yksilöitä ja kehityksemme menee jokaisella omaa aikaansa,on myös lapsia jotka tarvitsevat muuten apua ikäisiään enemmän,on arkoja ja pelokkaita lapsia.Meitä ei koskaan pidä iän mukaan arvioida vaan tapauskohtaisesti.

Ehdottomasti kyllä

Kaikki lapset ovat erilaisia luonteeltaan ja kyvyiltään. Myös iältään; toinen on syntynyt tammikuussa ja toinen joulukuussa. Heillä on melkein vuoden ikäero, ja tuossa iässä vuosi merkitsee vielä paljon.

Itse olisin valmis maksamaan ip-hoidosta vaikka reaalikulujen mukaan, kaikenikäisille koululaisille. Perheen täytyisi saada valita itse onko ip-hoidolle tarvetta vai ei. Jos sitä halutaan, siihen on kyllä yleensä jokin syy. Ketään ei sinne pakoteta nytkään, mutta lapsen, joka ei halua olla yksin kotona ei pitäisi joutua kokemaan sellaista. Vasten tahtoa yksin jättäminen ei voi olla hyvästä mitenkään päin.

Olen itse ollut lapsena 80-luvulla ip-hoidossa enkä olisi tokaluokkalaisena todellakaan halunnut olla yksin kotona vaan siellä missä kaikki muutkin kaverit olivat eli ip-hoidossa.

Omassa perheessä on kaksi täysin erilaista lasta. Ei se ole kasvatuksesta kiinni kuka haluaa ja pärjää yksikseen ja kuka ei. Jo nykyiset koulusäästöt kauhistuttavat seurauksiltaan. Säästetään mieluummin jostain muusta kuin lapsista, meidän tulevaisuudestamme. Eikö edellisen laman säästöjen seurauksista opittu mitään?

kyllä.

'Onkos nykyajan lapsetkin uusavuttomia? Mä olin 50 luvulla viisvuotiiasta alkaen ensin yksin kotona mummin kuoltua ja sen jälkeen koko kouluajan, tuntien jälkeen joko yksin tai pihalla kavereiden kanssa. Kuinka se nykyään on niin vaikeaa:?'

Maailma on muuttunut kovasti turvattomammaksi sitten 50-luvun.

Tarvittaessa

Jos lapsella ei ole muuta paikkaa, jonne mennä koulun jälkeen, niin iltapäivähoito on paikallaan.

Miksi ei tarvittaessa

Kyllä tarpeen niin vaatiessa. Itse pääsin tokaluokkalaisena (80-luvulla) erityisluvalla "iltikseen" sillä vanhempani tekivät myöhään töitä. Oli hyvä, että sai apua läksyissä ja oli turvallinen ympäristö olla ja leikkiä kavereitten kanssa. Riippuu varmaan myös asuinpaikasta. Tuntuisi kaukaiselta ajatukselta että oma 8-vuotias lapseni viettäisi päivittäin tunteja yksin kotona. Ok, onhan tietokoneet ja dvd:t nykyään mutta entä ihmiskontaktit ja turvallisuus?

Ehdottomasti

8-vuotias on aivan liian nuori olemaan yksin iltapäivät koulun jälkeen. Ottakaamme mallia Kanadasta - alle 12 vuotiasta ei saa jättää yksin kotiin. Nykypäivänä kun tapahtuu mitä ikävempiä rikoksia niin on syytä varjella lapsia saamaan "turvattu lapsuus".

Yksinäisten luvattu maa!

Suomessa on aina ollut kummallinen yksinpärjäämisen perinne, myös lapsilla. Odotuksena on, että jo ekaluokkalainen pärjää koulumatkat ja pitkät iltapäivät yksin. Useimmissa Euroopan maissa ei tulisi mieleenkään moinen.
Monissa maissa lasten yksinoloa säädellään jopa lailla, Britanniassa alle 12v. lapsia ei saa lain mukaan jättää yksin edes kotiin.
Saatoin toista lastani vielä toisella luokalla kouluun ja iltapäivisin hän oli hoidossa. Koulun terveydenhoitajan mielestä tämä esti lapsen normaalia kehitystä. Hmm.. Toinen lapsi taas ei tokalla olisi suin surminkaan mennyt enää ip. hoitoon. Lapset ja elämäntilanteet ovat toki erilaisia.
Ei ihme, että suomalaiset lapset, nuoret ja aikuisetkin kärsivät uudesta kansansairaudestamme, masennuksesta ja yksinäisyydestä. Kyse ei siis todellakaan ole mistään uusavuttomuudesta, vaan lapsista välittämisestä. Yhteisöllisyyttä kaivataan myös lasten hyvinvoinnissa.